Menu
FI|EN

Arkisto

RIISAlle mittava testamenttilahjoitus

12.7.2018
Kuopiolaissyntyinen taidemaalari Risto Vilhunen (Leonardo da Vilhu, s. 28.10.1945) on päättänyt testamentissaan lahjoittaa keräämänsä metalli-ikonien, puulle maalattujen ikonien ja muun kristillisen esineistön kokoelmansa Suomen ortodoksisen kirkkomuseon säätiölle. Mittavaan lahjoitukseen kuuluu lähes 900 esinettä.

Tiedotustilaisuus lahjoituksesta järjestettiin torstaina 12.7. taiteilijan Vantaalla sijaitsevassa kodissa. RIISAn ja Suomen ortodoksisen kirkkomuseon säätiön edustajien lisäksi paikalla oli myös Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo.

– Valtaosa kokoelmasta on sijainnut taiteilijan Vantaalla sijaitsevassa kodissa, mutta osa siitä on kuulunut Vantaan kaupunginmuseon Risto Vilhusen nimeä kantavaan kokoelmaan. Nyt taiteilija on yhdessä Vantaan kaupunginmuseon kanssa päättänyt luovuttaa nämäkin esineet RIISAlle, jonne ne museoiden välisen tallennusvastuun perusteella luonnollisesti kuuluvat, iloitsee museonjohtaja Teresa Töntsi RIISAsta.

Koko kokoelma siirretään elokuussa Vantaalta Kuopioon.

Suurimman osan kokoelmasta muodostavat erilaiset metalli-ikonit, jotka ajoittuvat pääasiassa 1700–1800-luvuille. Kokoelma sisältää myös uustuotantoa.

Kupariseoksesta valmistettuja messinki-ikoneita ja -ristejä valmistettiin nykyisen Venäjän ja Ukrainan alueilla 1100-luvulta lähtien. Ikoneiden suosio kasvoi 1800-luvulla, mikä johtui niiden edullisesta hinnasta, helposta saatavuudesta ja materiaalin kestävyydestä. Metalli-ikonien valaminen loppui pian lokakuun vallankumouksen jälkeen 1917, mutta käynnistyi uudelleen 1990-luvulla.

– Venäläiset metalli-ikonit ovat toimineet henkilökohtaisen rukouselämän välineinä. Varhaisimpia muotoja olivat kaulassa kannettavat ristit ja ikonit. Valettuja ikoneita kiinnitettiin myös talojen portteihin sekä hautaristeihin. Katovuosina metalli-ikoneita saatettiin haudata peltoon paremman sadon toivossa. Toisaalta niitä laitettiin myös vainajan mukana hautaan, jotta ikoni siunaisi viimeiselle matkalle. Myös sotilaat ja merimiehet kantoivat mukanaan suojeluspyhiä esittäviä metallista valettuja ikoneita, kertoo Töntsi.

Kokoelman synnyinhistoria ulottuu aina sotavuosiin asti.

– Isäni – kirkosta eronnut kommunisti – toi sodasta muistoksi kolmiosaisen matkaikonin. Kuorma-autoilijana hän oli sattunut myös olemaan paikalla, kun Leo Kasanko kaipasi apua Kanta-Suomeen evakuoitavien ikonien ja muiden sakraaliesineiden kuljetuksessa. Hän muisteli usein, kuinka esineet lastattiin koruttomasti lavalle heppoisten pressujen alle, kertoo Vilhunen.

Henkilökohtainen kiinnostus ikoneihin syntyi kuitenkin vasta opiskeluvuosina, eikä silloinkaan aivan perinteisimmällä tavalla.

– Opiskelin Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1964–1968, jolloin poptaide teki tuloaan tännekin. Kävin aina lomilla Ortodoksisessa kirkkomuseossa ja kiinnostuin elämäkertaikoneista, jotka olivat kuin sarjakuvaa. Niissä ilmenevä toisteisuus toi mieleeni esimerkiksi Andy Warholin tuotannon – jopa ripustuksessa oli jotain samaa. Näkemykselleni naurettiin, mutta myöhemmin sain Joensuun piispa Arsenilta vahvistuksen sille, että Warholin vanhemmat olivat ortodokseja. Olin siis yhdistänyt vaikutteet oikein täysin intuitiivisesti!

Myöhemmin Vilhunen perehtyi laajemminkin Bysantin kulttuuriin ja erilaisiin bysanttilaisessa taiteessa esiintyviin tekniikoihin – esimerkiksi mosaiikkeihin.

Metalli-ikonien keräily alkoi kuitenkin vasta vuonna 1990, jolloin ystävä ja kollega Antti Vuori tarjosi Vilhuselle viittä metalli-ikonia.

– Innostuin niistä välittömästi. Laitoin ne hirsiseinälle ja huomasin, että ne istuvat siihen hyvin, eivät ryöpsähdä silmille. Aloitin lähes maanisen keräilyn: alkoholistina huomasin, miten addiktio sai tässä uuden muodon. Välillä en saanut öisin edes nukuttua, muistelee Vilhunen huvittuneena.

Kokoelman karttuessa kävi ilmi, että metalli-ikonit olivat Suomessa kovin vähän keräilty ja tutkittu kohde. Ensimmäisenä Vilhusen kokoelmaa ehti esitellä Vantaan kaupunginmuseo, joka kokosi sen ympärille Bysantti valinkauhassa -näyttelyn vuonna 2000. Näyttelystä tehtiin myös samanniminen julkaisu.

Näyttelyn aikoihin metalli-ikoneita oli kertynyt nelisensataa, nyt niitä on noin 700. Kyseessä on Suomen suurin metalli-ikonien kokoelma.

Keräilyharrastuksen taustalta ei löydy hengellisiä vaikuttimia.

– Olen evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, mutta en usko mihinkään. Tykkään yksinkertaisesti näiden esineiden edustamasta estetiikasta ja niiden taustalla olevasta historiasta. Näen valtavana rikkautena Suomen aseman idän ja lännen kulttuurien kohtauspisteessä ja vierailen mielelläni erilaisissa kirkoissa – niissä on usein miellyttävän viileääkin. Kirkkotaiteen symboliikka ei kuitenkaan merkitse minulle mitään. Esineet joko puhuttelevat tai eivät.

Viime vuosina Vilhunen on alkanut keräillä myös painokuvaikoneita.

– Niistäkään ei kovin moni perusta. Ajatellaan, että ne ovat arvottomia. Itse en ole koskaan ollut kiinnostunut keräilykohteitteni rahallisesta arvosta ja voinkin sanoa, että ei tätä nyt lahjoitettavaa kokoelmaakaan ole rahalla kartutettu, vaan taidolla. Taiteilijana minulla on ollut keräilyyn ylivertaiset lähtökohdat ja valmiudet – niiden avulla on tämä kokoelma luotu, toteaa Vilhunen.

Testamenttilahjoitus tulee yleisön nähtäville RIISAssa kevällä 2020 avautuvassa Jumalainen valo -näyttelyssä, joka juhlistaa taiteilijan 75-vuotista historiaa.

Teoksia tullaan sijoittamaan myös Helsingin ja koko Suomen arkkipiispan virkatiloihin Helsinkiin. Taiteilija ja keräilijä Risto Vilhunen on lahjoittanut kokoelmiaan aikaisemmin myös Kuopion taidemuseoon, Vantaan kaupunginmuseoon ja Vantaan taidemuseoon.

Teksti: Maria Hattunen
Kuvassa taiteilija ja keräilijä Risto Vilhunen. Kuva: Henna Hietainen, RIISA.

_________________________________________________________________________________________________________

Työmaalta löytynyt "siirtokuva" paljastui harvinaiseksi ikoniksi

Matti Pylkkönen Savon ammatti- ja aikuisopistosta oli oppilaineen paikalla opetustyömaalla, kun purueristeisiin kätketty esine napsahti imuputken päähän. Nykyään ikoni kuuluu Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kokoelmiin. Kuva: Olli Herranen.

Keväällä 2012 kuopiolaisen puutalon remontin yhteydessä löytyi hyvin erikoinen pieni laudanpala. Sen toisella puolella oli selvä ihmishahmo.

Aluksi työmaalla ajateltiin, että kyseessä oli siirtokuva. Tarkemmat tutkimukset kuitenkin paljastivat, että kyseessä oli aito, temperalla maalattu ikoni lehtikultaisine sädekehineen. Maalausajankohdaksi arvioitiin 1800-luvun jälkipuolisko.

Erikoisinta ikonissa oli kuitenkin sen erittäin harvinainen aihe. Pyhä kuva esittää 1300–1400-luvuilla elänyttä Kornili Paleostrovilaista. Erakkomunkin tie vei Valamosta Suomen kautta Vienanmerelle ja lopulta syrjäiseen Äänisen saareen, jonne hän perusti edelleen toiminnassa olevan luostarin.

Mutta kuinka karjalaisen valistajan kuva kulkeutui Kuopioon? Sitä voidaan vain arvailla.

Eeva Lankolainen / Savon Sanomat 15.4.2017

Kornili Paleostrovilaisen ikoni on esillä RIISAn Pyhyyden portailla -kokoelmanäyttelyssä ikonitaidetta esittelevässä salissa.

__________________________________________________________________________________________________________

Korsun ovi: Apostolit Matteus, Pietari ja Tuomas

Suomen ortodoksinen kirkko talletti RIISAlle vuonna 2016 ikonin, joka on alun perin sijainnut luovutetun Karjalan, Salmin Pyhän Nikolaoksen kirkon ikonostaasissa. 1800-luvun loppupuolelta oleva ikoni on maalattu kultapohjalle ja tyyli viittaa ns. Peshekhonovin koulukuntaan. Peshekhonovin ateljee kehitti kullatulle pohjalle toteutetun ikonimaalauksen huippuunsa ja tyyliä kopioitiin laajasti. Ateljeen maalarit työskentelivät myös Laatokan Valamon luostarissa vuosina 1849–1876, mikä antoi leimansa ns. valamolaiselle ikonimaalaukselle.

Peshekhonovin ikoneissa käytettiin erilaisia kultaustekniikoita: kuvioiden pakottamista kultaan, boluskultausta ja seokseksi hangattua lehtikultaa. Niissä käytettiin myös runsaasti erilaisia ornamentteja, jotka tehtiin raaputtamalla tai maalaamalla väripinnalle. Tekniikat loivat mielikuvan metallisesta suojavaipasta eli riisasta ja värikkäästä emalikoristelusta. Akateemiseen tyyliin kuvatut pyhät henkilöt maalattiin kullatulle pinnalle temperalla tai sekatekniikalla useina kerroksina.

Salmin Pyhän Nikolaoksen kirkosta olevaan ikonostaasi-ikoniin on kuvattu apostolit Matteus, Pietari ja Tuomas. Talvisodan sytyttyä väestö ja irtaimisto jouduttiin evakuoimaan Karjalasta. Pyhän Nikolaoksen kirkon irtaimistosta saatiin evakuoitua osa, mutta esimerkiksi ikonostaasin kolmannessa kerroksessa, usean metrin korkeudella, oleva apostolien ikoni jäi paikalleen.

Ikoni näkyy ikonostaasin vasemmassa yläkulmassa. Kuva: RIISA - Suomen ortodoksinen kirkkomuseo.

Neuvostosotilaat käyttivät ikonia sodan aikana korsun ovena. Ikoniin sahattiin oviaukko, jonka oikeassa reunassa näkyvät vielä saranat. Säppi on aikojen saatossa kadonnut. Ikonissa on kauttaaltaan useita luodinreikiä. Ikonin kaikista vaiheista ei ole tarkkaa tietoa, mutta sodan päätyttyä ikoni siirtyi jälleen Suomen ortodoksisen kirkon omistukseen. Ikoni oli talletettuna Iisalmen Evakkokeskukseen (myöh. Kulttuurikeskus Artos), kunnes kirkko talletti ikonin RIISAan keväällä 2016.
Tänään apostoleja esittävä ikoni on nähtävissä Pyhyyden portailla -kokoelmanäyttelyssä, ortodoksisen kirkon historiasta ja selviytymistarinoista kertovassa salissa.

__________________________________________________________________________________________________________

Kyproksen tasavallan suurlähettiläs vieraili RIISAssa

Kyproksen tasavallan suurlähettiläs Evangelos Savva vieraili Itä-Suomen matkallaan RIISAssa. Tutustuessaan Pyhyyden portailla -näyttelyyn suurlähettiläs paljastui bibliofiiliksi. Museonjohtaja Teresa Töntsi esitteli hänelle kreikankielisen filokalia-teoksen ensipainosta vuodelta 1782. Laatokan Valamon igumeni Damaskin osti kirjan Ateenasta 1872.

Filokalia on kokoelma 300-1400-luvuilla eläneiden erakkojen mietteitä, jotka kokosi yhteen Makarios Noteras (1749-1809). Pyhä Nikodimos Pyhävuorelainen viimeisteli tekstit julkaisukuntoon, ja teos julkaistiin kreikaksi ensi kerran Venetsiassa 1782.

__________________________________________________________________________________________________________

RIISA SAI MIELENKIINTOISEN TOIMEKSIANNON

Etelä-Savon kulttuurirahasto myönsi Valamon luostarille 17.5.2016 apurahan luostarin käspaikkakokoelman dokumentointi- ja luettelointihankkeeseen. Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa RIISAssa käspaikat tutkitaan, luetteloidaan ja valokuvataan. Luetteloinnista vastaa tekstiilikonservaattori Leena Säppi. FM Ilona Lipatova kääntää käspaikkoihin kirjotut venäjän- ja ukrainankieliset tekstit sekä kuvioihin liittyvää symboliikkaa alan venäjänkielistä kirjallisuutta hyödyntäen. Amanuenssi Henna Hietainen valokuvaa tekstiilit.

Valamon luostarilla on hieno ja monipuolinen käspaikkakokoelma. Siihen kuuluu yli 250 tekstiiliä. Karjalainen nimitys käspaikka tulee sanoista käsi ja paikka (=liina, huivi). Käspaikka on pitkä, kapea ja useimmiten päistään koristeltu pyyheliina, jolla on arkisen käytön lisäksi ollut karjalais-ortodoksiseen kulttuuriin ja etenkin ikoneihin liittyvä merkitys. Vastaavanlainen rituaaliliina tunnetaan laajalti muuallakin, ja sen juuret ulottuvat tuhansien vuosien takaisiin alkuperäiskansojen uskomuksiin.

Valamon käspaikkakokoelmasta on aiemmin luetteloitu 1990-luvun alussa Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa 90 käspaikkaa, joista osa on peräisin Laatokan Valamosta. Luostari on täydentänyt kokoelmiaan aktiivisesti etenkin 1900-luvun alkupuolelle ajoittuvilla käspaikoilla, jotka ovat peräisin lähinnä Venäjältä ja Ukrainasta.

Luetteloitavia käspaikkoja on toteutettu eri kirjonta- ja kudontatekniikoilla. Niissä on näyttäviä revinnäiskirjontoja sekä hienoja ja harvinaisia pitsejä. Valamon luostarin kokoelma avaa karjalaisten käspaikkojen rinnalle uuden värikkään maailman. Symboliikka on osin yhteistä, osin erilaista karjalaisen käspaikkaperinteen kanssa. Esimerkiksi Ukrainassa koiranheisipuu on suosittu käspaikka-aihe. Koiranheisi symboloi muun muassa naisten kauneutta, terveyttä, toivomuksia, kestävyyttä ja vahvuutta. Myös unikkoja käytetään runsaasti Ukrainan kansanperinteessä: unikko suojelee perhettä ja kotia. Linnut, kuten kyyhkyset, kukot ja riikinkukot ovat yhtä rakkaita ja suosittuja kuva-aiheita niin Karjalassa, Venäjällä kuin Ukrainassakin.

Kun kissa pesee kasvojaan on odotettavissa vieraita. Teksti on sekoitus vanhaa venäjän murretta ja ukrainaa.

__________________________________________________________________________________________________________

Merkittävä huomionosoitus RIISAlle

Tammenlehvän Perinneliitto luovutti 16.9.2015 myöntämänsä Veteraaniperinteen vaalija -kilven Suomen ortodoksiselle kirkkomuseolle RIISAlle. Kilpi on tunnustus kirkkomuseon tekemästä arvokkaasta työstä sotiemme 1939 - 1945 veteraaniperinteen vaalimiseksi. Perinneliiton toiminnanjohtaja Pekka Holopaisen luovuttaman kilven vastaanottivat arkkipiispa Leo ja museonjohtaja Teresa Töntsi.

Kyseessä on Suomessa verrattain harvinainen huomionosoitus. Ensimmäiset Veteraaniperinteen vaalija -kilvet Tammenlehvän Perinneliitto luovutti vuonna 2010 Sotamuseolle ja Kansallisarkistolle. RIISA on kilven 19:sta saaja.

Tammenlehvän Perinneliiton Veteraaniperinteen vaalija -kilpi. Toiminnanjohtaja Pekka Holopainen (oik.), museonjohtaja Teresa Töntsi, arkkipiispa Leo ja museon ystäväyhdistyksen puheenjohtaja Jorma Huuhtanen.
Marke Penttinen, RIISA - Suomen ortodoksinen kirkkomuseo.