14.03.2005 – 30.04.2005
Pääsiäismunassa on uuden elämän alku
Suklaamunien syönti ja kananmunien maalaaminen kuuluvat suomalaisen pääsiäisen perinteeseen. Perinteikkäillä tavoilla on kristilliset, usein unohdetutkin, juuret.
Linnun muna on luomisen, hedelmällisyyden ja kasvun vertauskuva, symboli. Munaan sisältyy elämän mysteeri: uuden elämän syntymisen ihme. Elämä kaikkine mahdollisuuksineen on tiivistynyt munan sisälle. Maailman on usein selitetty syntyneen alkumunasta – joko Luojan luomasta tai myyttisen linnun munimasta. Kotoisessa Kalevalassammekin ”sotka, sorea lintu” munii veden emon polvelle ”kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen”. Munat vierivät veteen ja rikkoontuvat, mutta niiden sirpaleista muodostuvat maa ja taivas, aurinko ja puu, tähdet ja pilvet.
Jo varhaiskristityt omaksuivat munan ikuisen elämän symbolina. Munassa tiivistyy pääsiäisen ydinsanoma ylösnousemuksesta: Kristus nousi kuolleista ja antoi meille uuden elämän. Pääsiäisenä koko kristikunta iloitsee siitä, että synti ja kuolema on lopullisesti kukistettu. Koska pääsiäinen on ilon ja kiitoksen päivä, pääsiäismunakin on ilon ja riemun symboli. Suklaamunaan kätketty lahja saattaa yllättää syöjänsä iloisesti, samoin kuin pääsiäisen ilosanoma yllätti aikoinaan Jeesuksen opetuslapset.
Munasta kuoriutuvan kananpojan on ajateltu kuvaavan haudasta nousevaa Kristusta. Siksi iloisenkeltaisista tipuista on tullut suosittu pääsiäiskoriste. Tyhjä, rikkoutunut munankuori viittaa taas tyhjään hautaan.
Ortodoksisen perimätiedon mukaan Maria Magdaleena oli ensimmäinen pääsiäismunan lahjoittaja. Pyhästä Maria Magdaleenasta kertovan elämäkerran mukaan hän kävi Roomassa ja tapasi keisari Tiberiuksen. Hän ojensi tälle punaiseksi värjätyn munan sanoen: ”Kristus nousi kuolleista! Katso, tämä muna on nyt kuollut, mutta sen sisällä on uusi elämä.” Maria Magdaleenasta tuli näin sekä ensimmäisen pääsiäistervehdyksen esittäjä että kristillisen pääsiäismunasymboliikan selittäjä.
Kirjavia pääsiäismunia on maalattu Keski-Euroopassa jo 1500-luvulta lähtien. Seuraavalla vuosisadalla alkoi lasi- ja posliinimunien valmistus. Pääsiäismunien koristelu kehittyi kansantaiteen haaraksi erityisesti Keski- ja Itä-Euroopassa. Monilla alueilla on syntynyt omia koristelutraditioita, joissa käytetään tiettyjä värejä, suositaan muutamia aiheita ja tekniikoita, kuten tempera- tai öljymaalausta tai vahatekniikalla koristelemista. Venäjällä Fabergén kultaseppäperheen tsaariperheelle valmistamat jalometalliset ja jalokivin koristellut munat ovat tämän perinteen eräs kehityspiste ja edustavat taidekäsityön huippua.
Suomeen pääsiäismunien maalausperinne tuli 1800-luvulla, Karjalaan se oli saapunut Venäjältä jo aikaisemmin. Pääsiäismunat olivat Suomessa aluksi tuttuja vain säätyläisille, sillä kananhoito ja siipikarjan pito oli harvinaista. Pääsiäismunia on tavallisesti ripustettu pajunoksiin tai ikonin eteen. Ortodoksisessa kulttuurissa ystävät ja sukulaiset antavat pääsiäisaikana toisilleen lahjaksi pääsiäismunia. Munat voivat olla syötäviä tai säilytettäväksi tarkoitettuja. Myös ortodoksisissa pääsiäispalveluksissa pappi jakaa seurakuntalaisille punaisia kananmunia toivottaen ”Kristus nousi kuolleista!”
Tamara Porokara kertoo harrastuksestaan:
”Varsinainen keräily ei alun perin ollut kyseessä. Kauniista esineistä jo varhaislapsuudessa kiinnostuneena huomasin 50–60 -lukujen taitteessa pääsiäisen aikoihin mielelläni työstäväni siveltimellä vesivärein keitetyt pääsiäismunat. Mitä enemmän tällaisia pääsiäistervehdyksiä annoin, sitä enemmän tuli vastatervehdyksinäkin kauniisti koristeltuja munia, joita oli sääli rikkoa ja syödä. Ryhdyin puhaltamaan tyhjiksi munankuoria, avuksi otin ilmapallopumpun, jollaisen avulla munankuori tyhjenee muutamalla painalluksella, kunhan molempiin päihin ensin tehdään huolella aukot. Vesivärit muuttuivat erilaisiksi harrasteväreiksi, jotka tottelevat hyvin sivellintä, samalla vahvistavat munankuorta ja antavat työlle kauniin kiillon. Helmiupotustakin vahapintaan olen harrastanut, se irrottaa ajatukset arjesta vielä tehokkaammin kuin sivellin.
Näyttelyssä on runsaasti töitä Järvenpäästä, missä olemme asuneet vuodesta 1976. Tiedän paikkakunnalle muutettuani tartuttaneeni harrastuksen muutamiin taitaviin järvenpääläisiin maalareihin. Muutamat heistä ovat myöhemmin ryhtyneet maalaamaan ikoneitakin.
Maailmalla tuijotan kauniita rakennuksia, huonekaluja, tauluja, tekstiilejä. Nautin suunnattomasti pääsiäiskaudesta, siksi kai opin hyvin nopeasti erottamaan myymälöissä kauniita koristeltuja muniakin, joita olen tuonut tuliaisina maailmalta. Suuren määrän taidokkaita itse maalattuja tai hankittuja töitä olen saanut lahjaksi aviopuolisoltani, lahjoja häneltä ovat myös kymmenet kaulakoruina pidettävät munat (niitä ei Kuopion näyttelyssä ole esillä).
Kokoelma kasvaa, ei ainoastaan omina hankintoina, vaan ystävien ilahduttavina lahjoina. Kaikki ympärillämme jo tietävät harrastuksemme.
Mitä enemmän munia on kertynyt, sitä enemmän kiinnitän nykyään huomiota vaihtoehtoisiin materiaaleihin ja ratkaisuihin. Kuopioon toimitin puulle, munankuorelle, kipsille, posliinille, metallille maalattuja, helmikirjailtuja ja helmikoristeisia, lasisia, taidokkaasti kiinalaisella silkkipapereilla päällystettyjä munia, kukan terälehdistä valmistetun, virkatun ja kultaan upotetun munan.
Vanhoja munia minulla on vain muutama. Hankkisin varmaan lisää, mutta sellaisten perässä on kuljettava ja rahaakin sijoitettava melkoisesti. Elämäntilanteeni ei salli paljon aikaa harrastuksille. Tästä pääsiäiskauden harrastuksesta olen uskollisesti pitänyt kiinni jo vuosikymmeniä. Muutaman munan maalaaminen ystäville on pääsiäisvalmistelujeni erottamaton osa, yhtä tärkeä kuin pääsiäisruoat.
Munakokoelmassamme on paljon venäläisiä töitä, sillä työni puolesta olen aina liikkunut ja parhaillaankin työskentelen Venäjällä.
Kodissamme on tällä hetkellä noin 600 munaa. Aivan kaikki eivät ole esillä. Kotiimme astuva kyllä havaitsee harrastuksen. Munia on kaikkina vuodenaikoina esillä vitriinissä ja eri sommitelmin. Kokoelma on ponnistuksitta kuin itsekseen syntynyt, vuosivauhti on 10–15 munaa.
Paljon on vielä maailmaa näkemättä ja kokematta. Uskon kokoelman kasvavan jatkossakin.”
Lisätietoja:
Tutkija Minna Jaakkola, 017-287 2229
Vs. museonjohtaja Päivi Sturm, 017-287 2242
www.ort.fi/kirkkomuseo