26.04.2007 – 13.01.2008
Lypsyjakkara goes Kirkkomuseo
Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä. Tämä uskomus lienee kaikille suomalaisille tuttu, samoin morsiamen kantaminen kynnyksen yli. Mutta missä ovat uskomusten alkujuuret? Miten ne ovat syntyneet?
Suomen ortodoksisen kirkkomuseon 50-vuotisjuhlavuoteen liittyvä näyttely Usko ja uskomukset sukeltaa 1800-luvun karjalaiseen sielunelämään kooten yhteen uskomuksia, jotka mielenkiintoisella tavalla yhdistävät agraarikulttuurin ja kristillisen uskonnon tavat ja esineistön. Ensimmäistä kertaa Suomen ortodoksisen kirkkomuseon historiassa ikonien ja sakraaliesineiden rinnalla esitellään niin täytettyjä käärmeitä, lypsyjakkaroita kuin silmälaseja. Uutta on myös kansanperinteen ottaminen lähtökohdaksi uskonnollisten tapojen tarkastelussa: pääpaino on kansan luovuudessa soveltaa institutionaalisia tapoja. Näiden tasojen kohtaaminen on luonut karjalaiseen, ortodoksiseen ja suomalaiseen kulttuuriin rikasta ja omaleimaista kansanperinnettä.
Lukutaidoton, luonnonuskoinen ja pakanallisiin perinteisiinkin nojautuva karjalainen kansa ei tiennyt paljoakaan uskontonsa perusteista – eikä voinut hankkia lisäinformaatiota kirjoista. Niinpä kansan mielissä alkoivat nivoutua yhteen ympäröivä luonto sekä kristilliset henkilöt ja tapahtumat, joihin luonnonilmiöt loivat sisältöä. Pyhän Eliaan päivää vietetään heinäkuussa, johon kovimmat ukkosjaksot tavallisesti sattuivat: niinpä Eliaasta tuli ukkosen jumala, joka salamoillaan kypsytti karjalaisten leipäviljan. Vaihtolämpöisten matelijoiden horroksen aloittaminen ajoitettiin syyskuiseen ristin ylentämisen päivään: tuolloin käärmeet pitivät metsässä käräjiään ja tuomioiden langettamisen jälkeen vetäytyivät talviteloille, minkä seurauksena ihmiset saattoivat kulkea metsässä rauhassa.
Usein uskonnollisilla ja uskomuksellisilla tavoilla oli myös ihmisiä yhdistävä funktio: viihdetarjonnan ollessa nykyistä vähäisempää allakoita seurattiin tarkasti, sillä kirkollisista pyhistä saatiin aihetta kokoontua ja juhlatavoista puolestaan sisältöä tapaamisiin. Tilaisuuksissa oli aina sekä uskonnollisen harras osio että ihmisten seurusteluun tähtäävä sosiaalinen puoli.
Usein uskomukset ovat liittyneet myös terveydenhoitoon: näyttelyssä on esillä muun muassa ikoni, jota pidetään käkisalmelaisen terveydenhoidon kivijalkana. 1800-luvulla koleraepidemian aikana Salmin nimismies alkoi jakaa kansalle Lääkintöhallituksen suosittelemaa koleralääkettä, joka sekoitettiin palaneen leivän tuhkasta ja alunasta. Kyläläiset uskoivat kuitenkin virkamiehen tahtovan myrkyttää kansan ja vastalauseeksi polttivat virkamiehen elävältä. Käkisalmessa päätettiin kokonaan kieltäytyä moisesta rohdosta ja turvautua suurikokoisen ikonin apuun: Jumalanäidin ikonia kannettiin kolmena peräkkäisenä sunnuntaina ympäri kaupunkia eikä kukaan sairastunut koleraan.
Näyttelyssä selviää myös, miksi jouluaattona piti katsoa ulos ikkunasta riisipiirakkaan puraistujen reikien läpi? Miksi kiirastorstaina piti leikata hiuksia? Ja miksi morsiamen suositeltiin katsovan kirkon kattoon koko vihkiseremonian ajan?
Näyttely on toteutettu yhteistyössä Kuopion kulttuurihistoriallisen, luonnontieteellisen ja korttelimuseon kanssa, joista näyttelyyn on saatu esinelainoja. Näyttely on osa Kuopion museoiden yhteisjuhlanäyttelyä. Näyttely on avoinna 13.1.2008 saakka.
Tervetuloa!
Usko ja uskomukset –näyttely esitellään kirkkomuseon alakerran erikoisnäyttelyiden tilassa 26.4.07 – 13.1.08.
Lisätietoja Museolehtori Minna Jaakkola
puh. 0206 100 264.